Mehiläisvahakääreet ovat ekologinen vaihtoehto tuorekelmulle

mehilaisvahakaareet

Mehiläisvahakääreet ovat uudelleenkäytettäviä liinoja, joilla voit korvata mm. eväspussin tai tuorekelmun käytön. Kääreet pitävät kosteuden, suojaavan hyvin ja ovat luonnostaan antibakteerisia.

Aseta kääre kelmun tapaan astin päälle ja pidä sitä hetki paikallaan. Kääre reagoi käsien lämpöön ja muotoutuu tiiviiksi astian ympärille. Tuote pitää muotonsa kylmässä, mutta kuumaa se ei kestä.

Huuhdo kääre käytön jälkeen viileän veden alla, anna kuivua ja käytä uudelleen. Loppuunkuluneen kääreen voit huoletta kompostoida, jos se on valmistettu täysin luonnonmateriaaleista.

Mehiläisvahakääreet ovat ekologinen vaihtoehto tuorekelmulle – Haastattelussa nykyaikaisen kestovaippailun pioneeri ja mehiläistarhaaja-yrittäjä Anu Tanskanen

Anu Tanskanen, olet aloittanut kestovaippojen käyttämisen jo 1989 esikoisen kanssa. Oliko se siihen aikaan valtavirtaa, vai oliko sinulla joku muu motiivi kestovaippojen käyttämiselle, esim. ekologisuus, taloudellisuus tai ihoystävällisyys?

Olen maalaisvanhempien kaupunkilaislapsi, ja meillä lapsuudenkodissa mm. lajiteltiin roskat ainakin kompostiin ja poltettaviin. Jotenkin nuuka ja luontoa säästävä elämäntapa on kulkenut mukana kulutuksen valtavirrasta huolimatta.

Itse olen harsovaippasukupolvea, ja kun sain vielä aikuisuuden kynnyksellä kaksi pikkusisarta, äitini vaali perinnettä Ruskovillan tuotteilla. 1980-luvun lopussa oli pieni kestovaippa-aalto, koska muistan hypistelleeni niitä lastentarvikeliikkeissä, ja ehkä ostin tai sain jostain sellaisen malliksi…

Suurin motivaatio oli varmaan tuo valtava jätemäärä, mitä vaipparumbasta syntyy. Meillä oli myös aivan ihana neuvolalääkäri, joka protestoi kertakäyttövaippojen kehitystä, joka vain kannustaa lapsia kulkemaan vaipoissa kouluikään asti. Märkä vaippa kannustaa oppimaan potalle!
 

mehilaisvahakaare

Millaisia kestovaipat tuolloin olivat? Miten niitä pestiin?

Kaupallisista kestovaipoista mielikuvani on, että olivat flanellintuntuista kangasta ja osassa oli sisään ommeltu kosteussulku. Malli oli tuo housuvaippa, tarranauhoilla suljettavat.

Jokunen näitä oli meilläkin käytössä, koska muistan muovin muuttuneen kovaksi koppuraksi pesujen myötä. Eiköhän nuo pesty niin kuin nykyäänkin: kakat pönttöön, huuhtelu ja konepesu.

Teit myös itse kestovaippoja. Olit todellinen pioneeri! Mistä tuohon aikaan sai kaavoja ja kankaita?

Enimmäkseen tosiaan meillä käytettiin itse ompelemiani vaippoja. Tykkäsin ommella, ompelin vuosien ajan kolmelle lapselle kaiken mahdollisen, oli hyvä ompelukone ja saumuri. Vaippoja varten sain tutuilta vanhoja froteepyyhkeitä, mallina kaupan vaippa, saumurilla surruuttelin…

Kuminauhat lahkeensuihin ja vyötärölle taakse, tarranauhat kiinnitykseksi. Lisäimuna vaipan sisällä oli harsovaippa tarvittaessa.

Hankalinta oli tuo kosteussulkuhomma. Tuolloin oli vielä saatavilla vanhanaikaisia suorakaide-kertakäyttövaippoja ja niiden kanssa käytettäviä, solmittavia vaippamuoveja. Ne eivät kuitenkaan istuneet hyvin housuvaipan malliin.

Lastentarvikeliikkeistä ostin sitten kaupallisia, kestovaippojen kanssa käytettäviä muovihousuja. Muistan, kun en tuosta muovista yhtään tykännyt, mutta silloin oli jo toinen vauva tulossa, enkä lähtenyt Ruskovillan villahousulinjalle. Ja niinhän siinä kävi, kun lapsia oli kolme, en enää pystynyt satsaamaan kestovaippoihin.

Toimit tällä hetkellä Kielomäen tilan yrittäjänä Etelä-Karjalassa. Miten ekologisuus näkyy nykyisessä työssäsi?

Kielomäki on koti ja elämäntapa. Täällä nykyisen mieheni kanssa voimme toteuttaa arvojemme mukaista elämää kohtuudella. Elanto meille tulee miehen palkkatyöstä ja minun eläkkeestäni – olen yksi näitä työssä loppuunpalaneita.

Ajatuksena on kasvava omavaraisuus, nautin ulkona puuhaamisesta valtavasti, mutta jaksamisen vuoksi on oltava itselle armollinen! 

Mehiläiset tulivat viisi vuotta sitten, kun kävimme lyhyen peruskurssin, nyt pesien määrää tasapainotellaan minun voimavaroja vastaamaan. Kaikessa kierrätämme, uudelleenkäytämme ja vältämme muoveja.

Mehiläiset elävät käytettyinä ostetuissa puupesissä ja niiden hoitoon ja pesätuotteiden käsittelyyn etsimme kaikessa muovittomia vaihtoehtoja. Myyntituotteet pakkaamme mahdollisuuksien mukaan kierrätettyihin lasipurkkeihin ja nettikauppatilaukset lähtevät maailmalle enimmäkseen käytetyissä laatikoissa ja kuorissa.

Kaikki käytetään loppuun ennen kuin hankitaan uutta!

Mitä mehiläisvahakääreissä täytyy ottaa huomioon?

Anu Tanskanen/Kielomäen tilan yrittäjä
Mehiläistarhaaja-yrittäjä Anu Tanskanen/Kielomäen tila

Mehiläisvahakääreet tein ensin kierrätyskankaisiin: vanhoihin lakanoihin. Seuraavaan erään ostin Tampereen Nextiilistä ihania vanhoja keittiöpyyhkeitä, ja leikkasin ne sopivankokoisiksi.

Sitten en vaan enää löytänyt kivoja kankaita, ja satsasin hiukan enemmän ulkonäköönkin valitsemalla kotimaisen tekijän puuvillakankaat.

Vaha on omista pesistä kerättyä ja kuumentamalla puhdistettua kuorimavahaa, eli ensimmäisen kesän vahaa, joka on kuorittu pois hunajakennojen päältä ennen hunajan linkoamista. Siinä ei ole epäpuhtauksia satunnaisia siitepölyhiukkasia lukuunottamatta, ja se on koostumukseltaan antimikrobista ja sopii siksi elintarvikkeiden kanssa käytettäväksi.

Mehiläisvahakääreen idea on suojata elintarvikkeita nahistumiselta ja vierailta hajuilta ja mauilta. Liina muotoutuu suojattavan elintarvikkeen tai astian mukaan käsien lämmössä. Mehiläisvaha suojaa ja hengittää, joten se toimii elintarvikkeiden kanssa muovia paremmin!

Mehiläisvaha sulaa n. +60C lämmössä, joten liinoja ei voi käyttää kuumalle ruualle, eikä niitä voi pestä kuumassa. Vaikka vaha on antimikrobista, liinoja ei voi käyttää lihan tai kalan kanssa, koska niistä liinoihin jää mikrobeille erittäin suotuisaa kasvualustaa ja liinat on hävitettävä.

Leivän, vihannesten, hedelmien yms. kanssa käytettäessä liinat huuhdellaan käytön jälkeen haalealla vedellä, tarvittaessa käsitiskiainetta käyttäen. Itse ripustan liinat tiskikaapin alarimaan kuivumaan, ja kuivat liinat säilytän keittiön kaapissa. 

Kun liinat käytössä nuhraantuvat, ne voi itse huoltaa. Silittäminen leivinpapereiden välissä sulattaa vahan ja imeyttää sen tasaisemmin kankaaseen. Kun liina ei sitten enää ole käyttökuntoinen, sen voi laittaa biojätteeseen, jos kangas on 100% luonnonkuitua. Ihan varma en ole, riittääkö kotikompostin teho.

Kaupallisissa mehiläisvahakääreissä ihmettelen, miksi niitä tuodaan meille Kanadasta. Tässäkin voidaan kyllä valita suomalainen valmistaja!

Kiitos haastattelusta Anu Tanskanen!

Kielomäen tilaan ja tuotteisiin voi tutustua verkkosivuilla tai Facebookissa

Lue lisää:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.